Mutta en minä. Minä sain tympeän ilmoituksen “Sorry, something went wrong. We’re working on getting this fixed as soon as we can.” Tämä ‘as soon as’ on kirjoittaessani venynyt jo lähes viikon mittaiseksi. Yhteensä yli 140 pitkää tuntia ilman omaa Facebook profiilia (kyllä, olen pitänyt kirjaa). Odottavan aika on pitkä, voin kertoa, ja siihen mahtuu tuskaisen monta yritystä kirjautua sisään sekä useita sähköposteja Facebookille. Pari vastaustakin olen saanut, vaan en vieläkään ratkaisua.

Sen lisäksi, että tämä tilanne on hankaloittanut merkittävästi työntekoani, tunnen olevani sosiaalisesti rajoittunut. Pidän useimpiin ystäviini yhteyttä juuri Facebookin välityksellä, useiden kohdalla se on käytännössä korvannut puhelimen käytön tyystin. Pidän tapahtumista ja tapaamisista kirjaa Facebookissa, enkä muista kavereideni syntymäpäiviä ilman Facebookin pelastavaa muistutusta. Eräästäkin sivusta on tullut minulle niin tärkeä yhteisö, että seuraan sitä päivittäin, kommentoin itsekin ja kysyn apua.

Miten tulisinkaan enää toimeen ilman Facebookkia? Sehän nähdään.

Ensin olen äimistynyt. Pian huomaan kuitenkin olevani jo ärtynyt, sillä ongelma ei ole poistunut vieläkään – onhan kulunut jo tunti siitä, kun viimeksi pääsin tarkistamaan notifikaationi! Tunnin vaihtuessa useiksi olotilani alkaa muistuttaa enemmänkin vieroitusoireita; on levottomuutta, mielialan vaihteluja, kärsimättömyyttä, keskittymiskyvyn puutetta. Perinteisiä psyykkisiä vieroitusoireita, jotka pätevät yleensä riippuvuuteen kuin riippuvuuteen.

Seuraavana päivänä alkaa kiukuttaa jo toden teolla. Kuinka ne voi tehdä minulle näin! Lähetän jälleen yhden sähköpostin. Pohdin, mitä minun pitikään tehdä tänään. Onneksi sisko luottaa yhä puhelimen käyttöön, joten en jää illaksi yksin. Kolmantena päivänä herään kuitenkin tolkuttomaan migreeniin – ovatko vieroitusoireeni todella edenneet jo fyysiselle tasolle? En ehdi tätä kuitenkaan juuri ihmetellä, sillä pari päivää menee sängyn pohjalla. Saan Facebookilta sähköpostin ja vastaan heille viimeisillä voimillani. Tuloksetta, huomaan.

Sunnuntaina olon helpottaessa tajuan, että viikonlopun aikana minua ei ole juurikaan kaivattu. Saankin yllättäen kaivatun lepohetken – mitä nyt käytän päivän kotia siivoten. Huomaan monesti ajattelevani, mitä jakaisin statuspäivityksessäni tai keihin kaikkiin pitikään ottaa yhteyttä. Pari kuvaakin piti postata ja avoimia kysymyksiä on jo listaksi asti. Muutama syntymäpäiväkin on tainnut jäädä muistamatta. Tutustuminen Pinterestiin siirtyy tuonnemmaksi, sillä kirjauduin sinne aikanaan Facebook-tunnuksillani. Toisaalta olen käyttänyt jälleen huomattavasti enemmän aikaa Instagrammin parissa.

Uusi viikko koittaa, edelleen ilman Facebookkia. Yhä ärsyttää, mutta tähänhän alkaa jo melkein tottua. Saan jopa pitkästä aikaa aikaiseksi lähdettyä joogaan. Ehkäpä jo viikon loppuun mennessä otan puhelimen käteeni ja tajuan soittaa sillä ystävilleni, enkä vain turhaan yritä avata sitä F-symbolilla varustettua applikaatiota.

Update – Myöhäinen ilta 21.2.:
Viimeinkin!

 

Jos kirjainyhdistelmät PHP, MySQL, HTML, CSS, API (API-rajapinnat: Facebook, Google+, Youtube) herättävät sinussa muutakin kuin kysymyksen “Onko ne syötävää?” tai tiedät, että jQuery ei ole Nissanin viimeisin automalli ja LAMP ei ole Ikean uusin sohvaryhmä, niin tule meille töihin.

Koska töitä on paljon ja meillä kaikilla välillä on kiire, arvostamme omatoimisuutta, rehellisyyttä ja realismia. Välillä olemme vaativiakin mutta vastapainoksi löytyy roppakaupalla huumoria, rentoutta ja keveyttä.

Tässä sananen itse Dinglestä. Olemme nuori mutta kuitenkin vakavarainen yritys joka on kasvanut hurjaa vauhtia viime vuodet. Täällä Töölönlahden toimistolla meitä on vakituisesti kuusi henkilöä ja lisäksi meillä on noin parinkymmenen hengen tuottajajoukko täynnä sanavalmiita ja lahjakkaita ihmisiä jotka pyörittävät asiakkaittemme päivittäisrutiineja ja huolehtivat heidän näkyvyydestään internetin ihmeellisessä maailmassa.

Vaikka parhaan tyydytyksen saammekin siitä kun asiakas kertoo palaverissa siitä, että kuinka tyytyväinen hän on työmme tuloksiin, on työmme hedelmiä myös kiitelty monissa medioissa, viimeisimpänä vaikkapa Taskubiljardi-kampanja MTL Communications Awardsissa. Tässä muutamia asiakkaitamme: Nissan, Jenkki, Citycon, Restel, Fosters, Heineken, Royal Canin, Pepsodent ja DNA.

Laita lyhyt kertomus itsestäsi, osaamisestasi ja CV:si osoitteeseen rekry@dingle.fi niin jutellaan lisää.

 

Ihminen on hyvin turhamainen olento. Haluamme näyttäytyä julkisissa kuvissamme parhaimmillamme tai vähintään hallitun hauskana. Facebookissa on SocialBakers-sivuston tämän hetkisen tiedon mukaan 2 077 480 suomalaista. Voimme nyt ilmaista itseämme profiilikuvan lisäksi kansikuvan avulla. Se lisää toki paineita. Kansikuva on suhteellisen iso, kapeahko, suorakaiteen mallinen ja julkinen. Jokainen katselija voi ladata sen halutessaan omalle koneelleen. Laittaisiko siihen kenties maisema- tai sarjakuvan vai sittenkin omakuvan? Kuvan on jokatapauksessa oltava edustava. Tunnetusti ihminen inhoaa itsestään julkaistuja….noh, rumia kuvia. Facebook joutui muuttamaan kuvien ilmoitustyökalua hiljattain, sillä ihmiset raportoivat ei pelkästään epäsovinnaisista vaan myös epäedullisista kuvista.

Yritysten sivuille Timeline ei ole vielä saapunut, mutta jo nyt brändit voivat hyödyntää halutessaan kansikuvaominaisuutta jakamalla innostavia kuvia faneilleen kansikuvakäyttöä varten. Tätä ominaisuutta on hyödyntänyt hienosti presidentinvaalikampanjoissaan ainakin Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö – tämä galluppien johtokaksikko. Sunnuntaina mitataan kenen kampanja on ollut onnistunein. Kenen kuva on vaikuttavin.

 

Kerroimme jo aikaisemmin, että fanimäärä on harhaanjohtava mittari. Mitä mittareita sitten Facebook-sivun ylläpitäjän kannattaa tarkkailla kehittääkseen sivuaan ja saadakseen enemmän pöhinää aikaiseksi?

Facebook uudisti viime viikon loppupuolella sivujen Insights-välilehteä ja toi mm. uuden Weekly Total Reach -nimisen mittarin sivujen ylläpitäjille. Weekly Total Reach kertoo kuinka monta yksittäistä Facebook-käyttäjää on ollut vuorovaikutuksessa sivun kanssa viimeisen viikon aikana. Tähän kuuluu mm. nähdyt statuspäivitykset, kuvat ja Facebook-mainokset.

Facebook-mainonta on tietysti hyvä tapa saada lisää faneja sivuille, mutta sen avulla pystytään myös näyttämään omaa sisältöä muillekin kuin faneille. Tällöin sivullasi julkaistu kuva, status tai vaikkapa tapahtuma ulottuu myös potentiaalisille, eikä ainoastaan jo olemassa oleville faneille.

Suosittelen fanimäärän tarkkailun sijaan tutkimaan sivun ulottuvuus -mittaria (Reach). Dingle tarjoaa toki apua myös tämän luvun kasvattamiseen. Esimerkiksi alla olevien mainosten ansiosta Dinglen Facebook-sivu saavuttaa viikossa kuusikymmenkertaisen määrän Facebook-käyttäjiä, kuin mitä fanimäärä antaa ymmärtää.

 

Monet ovat siis ottaneet mantrakseen sen kieltämisen, jota kukaan ei ole koskaan ehdottanut. Keskustelu (kommenteissa) on naurettava. Vaikka mainostoimistot tuottavat suurimman osan TV-mainoksista, ei kukaan asiakas ole “ulkoistanut TV-näkyvyyttä”. Vaikka sanomalehdessä on harvoin mainostajan itsensä taittamaa ja kirjoittamaa mainosta, ei kukaan ole “ulkoistanut printtiä.” Eihän kukaan voi ulkoistaa sisältöä?

Dingle tarjoaa palvelua, jolla ratkaista sosiaalisen median vaatimaa resurssitarvetta. Kyllä, se on ulkoistamista. Se on resurssien ja tuotannon ostamista ulkopuolelta. Se ei ole kokonaisen mediatilan tai toiminnon ulkoistamista. (vrt. kiinteistöhuolto)

Toimintamallina tämä ei ole vallankumouksellinen. Jos katsomme mainonnan taakse bisnekseen, niin päivittäisten asiakaskohtaamisten ulkoistaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun soitat puhelinoperaattorisi asiakaspalveluun, puheluusi kenties vastaa GoExcellentin työntekijä. Lähikauppasi maidon sinulle ehkä myy StaffPointin työntekijä. Et voi tietää. Vakavasti otettava ammattilainen ei silti sano että nämä toimijat olisivat “ulkoistanut myyntinsä” tai “ulkoistanut asiakaspalvelun”. Ethän sinäkään?

 

Juttu alkaa sivulta 40.

 

”Hyvän sisällön” määritelmiin vaikuttavat monet tekijät, esimerkiksi itse brändi, eli puhutaanko nyt kaikkien tuntemasta Coca Colasta vai paikallisesta lähikaupasta. Toisaalta myös yleiset odotukset sen suhteen mitä vaikkapa Facebook-sivulla on tarjota vaikuttavat asiaan. Esimerkiksi IBM:n toteuttaman tutkimuksen mukaan yrityksillä ja kuluttajilla on aika erilaiset käsitykset syistä, miksi kuluttajat ryhtyvät tykkäämään ja kommunikoimaan yrityksen kanssa sosiaalisen median alustoilla. Fanien näkemyksissä suurimmat hyödyt liittyvät fanittamisen kautta saataviin etuihin kuten alennuksiin. Yritykset puolestaan ovat taipuvaisia uskomaan, että kuluttajat haluavat saada lisätietoa tuotteista ja haluavat saada yleistä tietoa yritykseen tai brändiin liittyen.

Onko tämä kaavio totta? Vastausta voi pohtia esimerkkibrändien kautta. Itse en fanita Coca Colaa sen vuoksi, että odotan joku päivä saavani alekupongin lähikauppaan, vaan sen vuoksi, että olen ilmeisen uskollinen heidän brändilleen (okei okei, olen kyllä juonut myös Pepsiä niin kauan kuin saatan muistaa) ja mikä parasta, heidän tuottamansa sisältö on hauskaa. Ja aika usein myös luonteeltaan ns. off topic: Coca Cola kyselee muun muassa, että ” Does running in place while on Facebook count as exercise?” Toisaalta voisin seurata omaa lähikauppaani Facebookissa fanietujen ja tuotevalikoimaan liittyvien hyvien uutisten toivossa. Tämä ei tietysti poissulje sitä, ettenkö voisi myös pistää liketyksen menemään Palikkalan huoltoaseman kaupan Saludo-mainokselle 1980-luvulta nostalgiasyistä tai etteikö ilmaisen Coca Colan noutaminen tekstiviestikupongilla lähi-Ärrältä houkuttelisi, jos siihen tarjottaisiin tilaisuus heidän Facebook-sivullaan.

Mutta onko siis sallittua ja suotavaa ja kenties peräti hyvää sisältöä, jos yritys/brändi juttelee myös vaikkapa päivän uutisista? Viime keväänä oli ainakin yksi hetki jolloin koko oma Facebook-uutisvirta oli täynnä lähinnä yhtä asiaa eli sitä jääkiekon maailmanmestaruutta. Onnea asian tiimoilta puhkuivat niin ystävät kuin brändisivut (joista siis suurin osa ei ole lätkäjoukkueen virallisia sponsoreita) ja eikä se ainakaan itseä ärsyttänyt, tykkäyksiä tuli jaeltua avokätisesti joka suuntaan. Esimerkiksi, jos eteen osuu sateinen päivä, voisiko kenkäkauppa kysellä missä kengissä tulikaan lähdettyä liikkeelle tai autobrändi jutella sateella ajamisesta? Tämähän taitaa olla sitä ajankohtaisuutta, johon sosiaalinen media tarjoaa brändeille ainutlaatuisen mahdollisuuden.

Kaaviossa on toki paljon muutakin pohdittavaa, esimerkiksi se odottavatko ihmiset saavansa Facebook-sivulta asiakaspalvelua tai haluavatko he vaikuttaa uusiin tuotteisiin, mutta nämä jääkööön tulevien blogikirjoitusten anniksi.

Vielä niistä söpöisistä eläinvideoista Facebook-sisältönä: kyllähän ne useimmiten ilahduttavat, mutta joskus toivoisi, että jospa ne pastillitkin joskus vaikka edes vilahtaisivat videolla tai että niillä olisi minulle muutakin sanottavaa.

 

Iltalehti kertoo parhaat mainospaikat

Minulla saattaisi olla tuohon listaan pari muutakin ehdotusta. :)

 

Alkuperäinen kuva sekä kuva kahden eri filtterin läpi käytettynä.

Tässä taannoin törmäsin artikkeliin, jossa kerrotaan Facebookin yrittäneen ostaa Instagram ja epäonnistuessaan päättivät lanseerata omat valokuvafiltterinsa puhelinkäyttöön. Instagrammissa asiasta käytiin kiivasta keskustelua käyttäjien keskuudessa, osoiteltiin syyttävällä somella Facebookkia ja ylistettiin Instagrammia taivaisiin. Itse en olisi asiasta niin huolissani, itse pidän mielelläni nämä molemmat yhteisöt erillään. Tämä Instagrammissa onkin hyvä juttu: tiivis yhteisöllisyys, mutta silti anonyymiys. Itse olen ainakin hieman kaivannut sitä nimettömänä kulkemisen riemua, kun kuka tahansa saattaa olla mitä tahansa – eikä sillä ole edes niin väliä.

Myös firmoja, lähinnä amerikkalaisia, on jo Instagrammin lumoissa. Näihin kuuluu mm. Ben & Jerry’s sekä valokuvaukseen erikoistunut nettiliike Photojojo. Instagrammin suosion kasvaessa on myös vierelle noussut sivustoja, joiden avulla voi seurata profiiliaan eri mittareilla helpommin – näistä yksi on helppokäyttöinen ja kätevä Statigram. Monet käyttäjät järjestävät Instagrammissa myös kilpailuja, jotka liittyvät luonnollisesti jaettaviin valokuviin. Kilpailulle annetaan aihe ja osallistumisaika, jolloin käyttäjät voivat lisätä oman osallistuvan kuvan tägäten sen annetulla tägillä. Näistä kilpailun järjestäjä valitsee finalistit sekä voittajan. Parhaimmillaan osallistuminen on todella runsasta, varsinkin jos luvassa on myös todellinen palkinto. Tavallisen käyttäjän kilpailuissa usein palkintona onkin lupaus maineesta ja kunniasta, kun taas yritysten on helpompaa luvata konkreettisia palkintoja. Itse odotan yhä, milloin voitto osuisi minun kohdalleni.. Sitä odotellessa voinen vain yrittää ottaa mielenkiintoisempia kuvia.

Ainiin hei, myös Dingle on nyt Instagrammissa. Seuraa meitä sielläkin.